torstai 9. heinäkuuta 2009

Kuka saattaa?

Törmäsinpä mielenkiintoiseen ruotsalaiseen pappiin netissä. Annika Borg kirjoittaa Newsmillissä perinteestä joka hänen mielestä on vanhentunut, nimittäin se että morsiamen isä saattaa morsiamen alttarille.

Borg kertoo että kyseessä on hyvin vanha perinne. Tuolloin mies on ollut naisen holhooja. Isän siis luovuttaa holhouksen sulhaselle. Kyseessä on myös ollut lupa harrastaa aviollista seksiä, morsianhan on ollut neitsyt tuossa vaiheessa. Pohjoismaissa meillä on naisministereitä, naiset saavat äänestää, vanhempain vapaa laitetaan puoliksi, palkan pitää olla yhdenvertainen molemmille sukupuolille. Hän ihmettelee siis miksi morsiamet pitävät kiinni tällaisestä ummehtuneesta naiskuvasta.

Hänen mielestä parin pitäisi astella alttarille vierekkäin, koska kyseessä on molempien päivä. Hän väittää että monet morsiamet haluavat astella alttarille isänsä saattamana jotta saisivat maksimaalisen huomion.

Mitäs mieltä olette Annika Borgin mielipiteistä? Saattaako isänne tiedät alttarille?

4 kommenttia:

MiuWiu kirjoitti...

Minulla ei ole isää, joten ei ole saattajaakaan. Sen verran perinteisiä kuitenkin olemme, että minä kävelen sitten yksin ja Antti tulee vähän matkaa vastaan.

Tuosta en ole kyllä lainkaan samaa mieltä, että morsian haluaisi vain huomiota isänsä käsipuolessa. Eiköhän se morsian ole häissä aina jokatapauksessa se kiinnostavin hahmo, joten huomiota saa kyllä varmasti tarpeeksi, vaikka alttarille kulkisi miten.

Mitä olen hääblogeja lukenut, niin aika moni kertoo, että sulhanen on kysynyt isältä kättä ennen kosintaa. Jos kerta nuoret miehet pitävät tästäkin perinteestä kiinni, niin miksei sitten se isä, jolta lupa on kysytty, saisi tytärtään "luovuttaa"!?

Jenni kirjoitti...

Mielenkiintoinen näkökanta. Itse olen myös tuota saattamista ajatellut melkoisen paljon. Tosin "syynä" tähän on ollut eräänlainen valinnanvaikeus. Minulla on "isä" siis biologinen, jota näen muutaman kerran vuodessa. Minulla on "isäpuoli", joka on ollut mukana kasvattamassa minua puolivuotiaasta asti. Biologinen isä ei ole ollut vaihtoehtona, mutta en valinnallani halua loukata hänen äitiään. Ajattelin vaihtoehtona myös veljeäni, jonka kanssa olemme todella läheisiä. Päädyin kuitenkin kasvatustyön tehneeseen isäpuoleeni, koska hän on ollut minulle isä. Eikä siitä kukaan voi loukkaantua, kun kaikki tietää miten paljon hän on elämääni vaikuttanut.

Emma kirjoitti...

Menen naimisiin myös reilun 2 kk:n päästä.
Me kävelemme alttarille sulhasen kanssa yhdessä, vaikka isä on elossa ja normaalit välit.

Saattaminen olisi minusta tuntunut teennäiseltä teatterinumerolta, koska en ole ikinä ollut isin tyttö ja mieluummin kävelen alttarille yhdessä elämäni tärkeimmän miehen kanssa alusta loppuun yhdessä.

Isältäni ei myöskään ole kysytty kättäni yms muita lupia.

Eini kirjoitti...

Borgin ajatuksissa ei ole mitään uutta. Kaikkihan sen ovat voineet ihan omalla järjenjuoksullaan päätellä.

Itse en ole kenenkään omaisuustta. Minä en ole isäni omaisuustta, enkä muutu mieheni omaisuudeksi avioliiton myötä.

Minusta on aika outoa, että isä saattaa tyttärensä jos tämä on ollut jo tosi kauan tulevan miehensä kanssa ja heillä saattaa olla jo yhteisiä lapsia. Silloinhan morsiammella on jo oma perhe, eikä hän siirry uuteen perheeseen.

Kerran olin häissä missä morsiammen isä ei halunnut kerätä huomiota saattamalla tytärtään. Isä nimitäen herätti tytärtään enmmän huomiota.