keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Nervous breakdown

Eilen tuli ensimmäinen totaalinen paniikkikohtaus. Rupesin liikaa ajattelemaan kokonaistuutta ja hätäännyin totaalisesti. Miten ihmeessä me selvitään tästä? Suurin paine on tällä hetkellä kutsukorteissa jotka olisi tarkoitus väsätä sunnuntaina. Eihän siinä mitään, mutta ennen sitä pitäisi päättää lopullinen vieraslista että tietää kutsujen määrä ja ehtiä ostamaan materiaalit. Loppuviikko on yhtä juoksemista paikasta toiseen joten joudumme ostamaan materiaalit tänään duunin jälkeen.

Toisiksi suurin paine on ruokapuoli. Miehen puolelta yksi tuttu joka on hoitanut cateringia on lupautunut hommaan. Ei vaan olla vielä tavattu hänta, eli kaikki on jotenkin ilmassa lillumassa vielä. Miestä olen yrittänyt patistaa ottamaan yhteyttä tätiin koska en itse ole voinut sitä tehdä koska en häntä tunne. Mutta mitään ei ole tapahtunut vaikka olen pyytänyt jo yli kuukauden ajan että hän sopisi treffit tädin kanssa.

Milloin häistä tuli pelkästään mun juhlat? Miksi on morsiamen asia hoitaa kaikki ja pitää langanpäistä kiinni? Eilen todella tuntui että pää räjähtää ja maailma kaatuu päälle. Kokopäivä duunia painetaan, sen lisäksi haetaan uutta duunia ja opiskellaan iltaisin ja yritetään kuntoilla. Miksi kaikki hää-hässäkkä kaatuu mun niskaan?

Miten teillä muilla työnjako menee? Ottaako morsiamet ilomielin kaiken vastuun vai onko työt jaettu jotenkin? Vai onko jollain kenties jopa sulhanen se joka pitää kiinni langoista? Yritin loppuvuonna laittaa vastuualueet miehelle, mutta mitäs sitten tekee kun asioille ei tapahdu mitään. Hänen päässään häät ovat VASTA neljän kuukauden päässä, minun päässäni JO neljän kuukauden päässä. Sitä paitsi inhoan asioiden jättämistä viime tinkaan. Olen työssäni huomannut että ärsyynnyn siitä kun asioita ei voi tehdä hyvissä ajoin, vaan ne pitää jättää aina samalle päivälle kun deadline on.

No vedin pienet itkuraivarit eilen ja uskon että viesti meni perille. En pysty yksin järjestämään 100 ihmisen juhlia, minä todella tarvisten apua. Ja mielellään asioita saisi tapahtua ilman että minä pyydän sata kertaa. Äitikin soitteli ja rauhoitteli ja sanoi että nyt tyttö ajattelet vain yhtä asiaa kerralla.

Onko kellään muulla tullut nervous breakdown häiden järkkäämisestä?

Mua vaan harmittaa se että nyt häät ovat vielä edessäpäin ja niitä voi odotella jännittyneenä. En haluaisi että järjestely aiheuttaa hirveän stressin. Järjestelyn pitäisi olla kivaa. Haluaisin jotenkin nauttia siitä että häät ovat vasta edessäpäin.

*yrittää rahoittua*

2 kommenttia:

Äni kirjoitti...

Täältä voima- ja sympatiahali! Olen varma, että jokainen morsian kokee vastaavanlaiseen tunteen tai purkauksen jossain vaiheessa hääsuunnittelua. Meilläkin sulho on ajatellut, että häät ovat vasta niiiin pitkän ajan päästä. Kovin muuttui ääni kellossa, kun sain hänet lopulta kyselemään omia hoidettavia asioitaan: Eipä ollutkaan niin moni bändi/juhlapaikka/muu vastaava enää vapaana haluttuna hääpäivänämme. Miehet taitavat tarvita jonkin konkreettisen näytön tai syyn asioiden aikaisin hoitamiseen. Muutoin saattavat pistää morsiamen purkaukset ja stressin vain morsiamen hössötyksen piikkiin... Tulipa kauheaa yleistystä, ei nyt saa vetää tästä herneitä nenään! =o) Olen keskustelupalstoilla kuullut huhuja myös sellaisesta myytistä, kuin innolla häitään suunnittelevat sulhaset. Itselle tuo tosiaan on valitettavasti vain myytti... *wirn* =oD Itse tosin olen niin innoissani häistämme ja myös tykkään hössöttää, joten minulle käy ihan hyvin se, että hoidan suurimman osan järjestelyistä. Ja hermoheikkona kontrollifriikkinä tiedän, etten pystyisi rentoutumaan, jos en saisi pitää suurinta osaa langoista käsissäni... Miehelle on nakitettu bändin ja kuljetuksien hommaaminen sekä mahdollisesti häämatkan varaaminen. Ei siis paljoa, mutta tämä jako sopii meille. Nyt hengitä vain syvään, kyllä kaikki järjestyy! Noin miehenikin rauhoittelee minua, ja on kaikki kyllä tähän mennessä aina järjestynytkin. =o)

Helka kirjoitti...

Moiks!
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat..miehet vähän tuppaa olemaan tuollaisia, ei sille mitään voi. Minä olen suosiolla jättänyt hommat mieheltä pois + lisäksi on juttuja, mitä en halua etukäteen hänelle paljastaakkaan. Olen samanlainen, jos asiat ei järjesty ajoissa, minua alkaa ahdistamaan ja sitten stressaannun. Joten alusta asti otin hommat itselleni + mulla on tosi avulias kaaso..