skip to main |
skip to sidebar
Istumajärjestys on vaikea meillä koska vanhempani ovat eronneet. Äidilläni on uusi mies ja isälläni uusi perhe.
Haluaisin tietenkin vanhempani istumaan samaan pöytään kuin minä. Haluan istua isäni vieressä. Isäni vaimo antoi ymmärtää että hän ei halua istua hääparin pöydässä, vaan oman "parhaan kaverinsa" kanssa, eli yhden sukulaisnaisen seurassa. Hän siis antoi ymmärtää että hänen mielestä isäni ei istuisi hääparin pöydässä. Hänen mielestään voisi myös tulla turhia jännitteitä jos koko poppoo laitetaan samaan pöytään.
Minua tämä ihmetyttää koska mielestäni vanhempani ja heidän uudet siipat ovat tulleet toimeen ihan hyvin kaikissa lakkiais- rippi- ja synttärijuhlissa. Miksi hän muka ei voisi joitain tunteja istua meidän pöydässä. Eikö olisi törkeää laittaa isäni ihan eri pöytään kuin hääpari?
Eli miehen vanhemmat ovat yhdessä. Minun perheeseeni kuuluu 4 aikuista. Miten ihmeessä ratkaisemme tämän? Eikö olisi törkeää laittaa esim. vain minun äiti ja isä hääparin pöytään ja nämä uudet siipat johonkin muualle? Tällöin säilyisi tasapaino, mutta silloin rikottaisiin perheet, mikä ei tunnu hyvältä.
Helppoahan olisi jos hääpari istuisi ihan omassa pöydässä, mutta minä taas en halua istua erilläni vieraista ja perheestä.
Voi elämä tämä on vaikeaa.
Voi elämä. Tämä viikko on ollut todella hektinen. Joka ilta ollaan juostu jossain, enimmäkseen hääjärjestelyihin liittyen.
Keskiviikkona tapasimme vanhempamme ja keskustelimme ruuasta ja tarjoiluista. Myös cateringia hoitava nainen oli mukana. Ostamme siis lämpimän ruuan Perhosta ja salaatit tulee omasta takaa. On siinä paljon duuniä äideillämme mutta kaikki vaikutti todella hyvätä. Anoppi oli myös tehnyt näytesalaatteja.
Eilen tapasimme eläkkeellä olevan leipurisukulaisen joka tekee hääkakkumme. Hänellä oli näyte jota maistelimme. Se oli aivan ihana kakku! Mustaherkkaa välissä joka toi ihanan raikkaan maun. Mies oli myös väkästellyt käsin mustia ja valkoisia ruusuja marsipaanista koristeiksi. Hän oli todella miettinyt ja suunnitellut kakkua. Aivan mahtavaa!
Olemme myös vihdoin saaneet papin! Tapaamme hänet hääviikon tiistaina. Mies puhui hänen kanssa puhelimessa ja kuulosti todella renollta ja mukavalta. Hän on ilmeisesti aika nuori ja vastavihitty pappi. Jännää!
Tällä hetkellä väkästelen paikkakortteja. Minusta niistä tulee todella tyylikkäät. Kuvaa tulee blogiin häiden jälkeen. Myös häälehtinen pitäisi saada kasaan kohtapuoli.
Emme ole vieläkään päättäneet hääautoamme. Meillä on aika ääripää vaihtoehdot. Joko valkoinen limusiini tai valokuvaajaystävän uusi musta Honda Civic. Meillä tuo auto hieman riippuu hääkuvauksesta. Limusiinilla ei pääse kuvauspaikalle, mutta emme ole varmoja kestääkö kuvauspaikalle liian kauan mennä tavallisella autolla. Eli sitä vielä mietitään. Joskus hieman ihmettelin kun jollain oli limusiini hääkuljetuksena. Mielestäni se oli vähän liian äveriästä jotenkin. En KOSKAAN luullut että itse miettisimme limusiinia. Bestman sitä ehdotti kun hänen isällä on kontakteja limusiinifirmaan. No olisihan se mahtavaa kerran elämässään matkustaa tuollaisella ajoneuvolla. Mitäs mieltä olette?
Perjantaina suuntaamme uuden automme (kyllä, menimme ja ostimme uuden auton JUURI NYT kun siihen ei todellakaan olisi varaa) Ahvenanmaalle häihin. Näitä häitä olen odottanut innolla. Kyseessä on läheinen ja vanha ystävä joka nai aivan ihanan tytön.
Niin, eli kundi on ensimmäinen poikaystäväni. Olimme yhdessä parisen vuotta alkaen yläasteen kahdeksannelta luokalta. Olemme yhdessä kokeneet paljon, sekä ylä- että alamäkiä, ja pahimmat teinivuodet. Kuin ihmeen kaupalla olemme vielä ystäviä. En tiedä saako moni ex-tyttöystävä kutsun ensimmäisen poikaystävänsä häihin. Olen todella otettu. Tyttö jonka hän nai on aivan mahtava ja olen niin iloinen että he löysivät toisensa.
He tapasivat jo silloin kuin minä ja tämä mies oltiin yhdessä, mutta olivat tuolloin vain ystäviä. He sopivat todella hyvin yhteen ja heillä on jo puolen vuoden ikäinen poikakin. Olen todella iloinen heidän puolestaan ja uskon että he ovat onnellisia yhdessä. Lisäksi toivon heille pelkkää hyvää. Minusta tämä tyttö on harvinaislaatuinen kun antaa kutsua exiä mukaan häihin. No tietenkin tämä pari on myös kutsuttu meidän häihin, ja olen tästä iloinen.
Vielä siitä autosta. APUA! Eli meidän vanha Corsan-romu oli hajoamassa käsiin, ja päätimme vaihtaa sen nyt kun vielä autoliikkeet tarjosivat siitä ihan ok summan vaihdossa. Minua jo pelotti istua vanhassa autossa kovassa vauhdissa joten on aivan mahtavaa että saimme sen vaihdettua pois.
Tämä tietenkin kiristää tämän syksyistä budjettia entisestään kun osa häihin säästetyistä rahoista piti laittaa auton käsirahaan. Uskon kuitenkin että selviämme. Molempien vanhemmat ovat auttaneet todella paljon taloudellisesti, ilman heitä tästä ei olisi tullut mitään. Uskon että myös he ovat onnellisia uudesta autostamme koska pelkäsivät että meille tapahtuu jotain liikenteessä jos auto pettää alta. Joten näillä mennään.
Häät sen kuin lähestyy. Enää vähän päälle 3 viikkoa aikaa. Voi elämä että mulla on perhosia vatsassa.
Anteeksi että en ole hirveesti kirjoitellut. Kuten aikaisemmin sanoin en halua blogissani vielä näyttää ja kertoa kaikkea. Osa vieraistamme lukee tätä blogia enkä halua että he kaiken tietävät etukäteen. Lisäksi suunnitteluvaihe on jo ohi eikä tarvitse enää blogiin kirjoitella omista ideoistaan.
Sain hieman ikäviä uutisia. Minun mummini ja ukkini eivät voi osallistua häihimme. Heillä on terveyden kanssa ongelmia eivätkä he jaksaisi koko pitkää päivää. Minua harmittaa aivan älyttömästi koska äitini puolelta ei ole sukua paikalla juuri ollenkaan. Mutta minkäs teet. Minusta olen myös harvinaislaatuinen 28-vuotias. Minulla on kaikki isovanhemmat tallella. En tiedä moniakaan kavereita joilla asia olisi näin. Tuntuu että olen todella onnekas.
Myös miehen puolelta jää pois lähisukua. Miehen isosisko perheineen asuu ulkomailla, ja hän on viimeisillään raskaana. Eli perheenlisäystä voi tulla vaikka hääpäivänämme. Harmittaa että myös he jäävät pois.
Muuten kaikki vieraat ovat ilmoittaneet että tulevat paikalle, sulhasen yhtä ystävää lukuunottamatta. Mahtavaa että niin moni juhlistaa hääpäiväämme kanssamme. Lähisukulaisille pitää lähettää dvd juhlista niin saavat kokea juhlahumun jälkikäteen.
Voi että, nyt on lomat vietetty ja totuttava tähän ainaiseen arkeen. No töihinpaluuta ei kauan ehdi murehtia kun häihin on vain kuukausi aikaa.
On tullut hieman mutkia matkaan. Meiltä puuttuu pappi. Mieheni oli hänen riparipappiinsa yhteydessä jo vuosi sitten ja kertoi että haluaisimme todella mielellämme hänet siunaamaan avioliittomme. Hän ei tuolloin voinut lupautua hommaan koska häihin oli melkein vuosi aikaa. Kevään loppupuolella yritimme saada häntä kiinni tuloksetta. Hän oli ilmeisesti eri leireillä ja sitten lomalla. Kun hän palasi lomalta mieheni sai hänet kiinni ja hän ilmoitti että ei voi siunata liittoamme tuolloin. Minulle jäi epäselväksi että onko hän varattu jossain muualla vai onko hän vapaalla. Ymmärrän että papit ei aina voi ottaa vastaan kaikkia vihkimisiä yms, mutta koska olimme häneen yhteydessä jo niin aikaisin olisin toivonut että hän olisi hieman aikaisemmin voinut ilmoittaa estymisestä.
Voi huokaus. Huomenna pitää yrittää saada kiinni joku seurakunnasta. Ja sitten saadaan tyytyä siihen pappiin joka saadaan.
Hääautokin puuttuu. Meillä oli kiikarissa tosi ihana auto mutta sitten saatiin tietää että omistaja oli myynyt sen. Tietääkö joku vanhan auton omistajaa Uudeltamaalta johon voisi olla yhteydessä? :)
No positiivisiakin uutisia. Sain juuri sähköpostia leipuri-tuttavaltamme ja hääkakku kuulostaa aivan ihanalta. Ensi viikolla päästään vissiin maistelemaan kakkua. Musiikkipuolikin taitaa vihdoin olla reilassa. Bändillä on biisilista. Hää"valssi" on päätetty. Kirkoon on löydetty tyttö laulamaan bestmanin säestyksellä. Perjantaina saan hääpuvun ompelijalta. Tänään silasin hääkimpun ja vieheet. Ehkä tästä vielä tulee jotain. Mihin sitä pappia nyt enää tarvitaan kun me jo ollaan aviopuolisoita kun meidät siunataan. Heheeee.
Ainiin, mulla on maailman mahtavimmat kaasot. Ja miehellä on ihana bestman. Polttareita vietettiin viikko sitten. Siitä lisää myöhemmin.
